Haluan asua kaupungissa, jota ei ole rakennettu autoilun ehdoilla!
Helsingin katutilasta on varattu autoille 75 prosenttia. Autot seisovat käyttämättöminä 95 prosenttia ajasta ja silti silloinkin ne haukkaavat kohtuuttoman suuren pinta-alan kaupunkitilasta. Tämä on järjetöntä tilan haaskausta.
Pyöräilyyn ja jalankulkuun sijoittaminen maksaa itsensä takaisin kaupunkilaisten lisääntyneenä liikuntana, kohentuneena terveytenä sekä terveellisempänä asuinympäristönä. Jokainen pyöräväyliin sijoitettu euro tuottaa moninkertaisen hyödyn. Siinä missä jokainen autolla kuljettu kilometri tuottaa yhteiskunnalle haittoja 11 sentin edestä, jokainen kävelty kilometri tuottaa yhteiskunnalle hyötyä 37 senttiä ja pyöräilty kilometri 18 senttiä.
Kun monia muita eurooppalaisia pääkaupunkeja jo kehitetään autottomampaan suuntaan ja siitä on myös saatu hyviä kokemuksia, pitäisi Helsingin rohkeasti seurata esimerkkiä. Kun liikenne on pian Helsingin suurin päästölähde, on selvää, että nimenomaan liikenteen saralla tarvitaan iso loikka kohti kestävämpiä ratkaisuja.
Jos kaupunkitilaa ei rakennettaisi autoilun ehdoilla, olisi kaupunkiympäristöä mahdollisuus suunnitella vaikkapa viihtyisyys ja luontoarvot edellä. Enemmän puita, puistoja ja muita viheralueita, vähemmän ruuhkia, saasteita ja liikenteen melua. Toivotan tervetulleeksi ympäristövyöhykkeet, ruuhkamaksut, pysäköintipaikkanormista luopumisen sekä muut keinot, joilla autoilua voidaan vähentää. Julkisesta liikenteestä, kävelystä ja pyöräilystä pitää tehdä nykyistä houkuttelevampaa, jotta auto jää helpommin parkkiin tai jopa kokonaan hankkimatta ja jotta me kaikki voimme nauttia monin tavoin miellyttävämmästä Helsingistä.
Kuva: Enna Uussalmi
Pallon kokoinen elämä 