Suomalainen peruskoulu on pitkään ollut ylpeydenaiheemme. Meillä on motivoituneet, korkeakoulutetut opettajat, opettajan ammattia on arvostettu ja PISA-tuloksissa on tullut menestystä. Koulu on kuitenkin pulassa. Opettajat uupuvat, PISA-tulokset ovat romahtaneet, kouluväkivaltaa ei ole saatu kitkettyä eikä opettajan työn arvostus näy palkassa riittävästi.
Kuvittelin itse valmistuvani unelma-ammattiini, kun valmistuin luokanopettajaksi vuonna 2013. Ruusuinen kuva opettajan työstä kuitenkin karisi äkkiä. Vastavalmistuneena opettajana sain hyvin haastavan luokan ja vaikka kollegat ja esihenkilö tukivat ja auttoivat, oli luokassa yleensä pärjättävä yksin. Työ oli todella kuormittavaa, välillä pelottavaakin, kun jotkut oppilaat käyttäytyivät uhkaavasti. Kestin kuitenkin tuon luokan kanssa kaksi vuotta – ja ainakin osalla oppilaista on minusta hyviä muistoja, joten ihan huonosti en vetänyt. Isompien oppilaiden parista hyppäsin ykkösten opettajaksi, mikä oli piristävä muutos. Työ oli kuitenkin hektisyytensä ja vaativuutensa takia todella kuormittavaa silloinkin, vaikkakin eri tavalla.
Arvostan opettajia valtavasti ja samaan aikaan toivon, ettei minun tarvitse tehdä sitä työtä enää ikinä. Moni asia kouluissa vaatii korjausta. Helsingissä voitaisiin aloittaa seuraavista:
- Riittävästi henkilökuntaa. Kun koulussa työskentelee riittävä määrä aikuisia, saavat oppilaat parempaa tukea ja opetusta eivätkä opettajat ja muu koulun henkilökunta uuvu työtaakan alle.
- Palkkaus kuntoon. Sekä opettajille että koulunkäynninohjaajille täytyy maksaa kunnollista palkkaa. Helsinki voisi toteuttaa tämän maksamalla TESin päälle kuntakohtaisen lisän. Koko lukuvuoden työskennelleiden pitää saada palkka myös kesäajalta.
- Terveet tilat. Koulun henkilökuntaa tai oppilaita ei pidä altistaa sisäilmaongelmille. Sisäilmaongelmaiset koulut pitää sulkea pikaisesti ja tarjota sopivat väliaikaistilat.
- Toimivat tilat. Kun kouluja remontoidaan tai uusia kouluja rakennetaan, henkilökuntaa tulee kuunnella. Avoimet oppimistilat olivat virhe, jonka opettajat tiesivät virheeksi jo silloin, kun trendi teki tuloaan, mutta opettajia ei uusien koulujen suunnittelussa kuunneltu. Tällä hetkellä uudet koulut rakennetaan lähtökohtaisesti jo valmiiksi liian pieniksi, huomioimatta oppilasmäärän kasvua tulevaisuudessa tai tilojen riittävyyttä edes nykyiselle oppilasmäärälle. Ahtaat ja toimimattomat tilat lisäävät henkilökunnan kuormitusta eivätkä edistä myöskään oppimista.
- Kohtuulliset ryhmäkoot. Ryhmäkoolle tulee asettaa inhimillinen yläraja. Jos ryhmässä on erityisen tuen tarvitsijoita, tulee sen vaikuttaa ryhmäkokoa alentavasti. Pienempi ryhmäkoko mahdollistaa yksilöllisemmän opetuksen kunkin oppilaan tarpeiden mukaan.Ongelmiin voidaan puuttua ennaltaehkäisevästi ja opettaja pystyy kohtamaan oppilaat yksilöllisemmin. Opettaja ei koe jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja oppilaat saavat laadukkaampaa opetusta.
- Lisää erityisopettajia. Yleisopetukseen integroiduilla erityistä tukea tarvitsevilla oppilailla pitää olla oikeus tarvitsemaansa tukeen. Laaja-alaisia erityisopettajia tarvitaan kouluihin lisää. Myös erityisluokille on paikkansa ja luokkamuotoisesta erityisopetuksesta hyötyville oppilaille pitää tarjota siihen mahdollisuus.
- Tarkoituksenmukaiset oppimateriaalit. Oppikirjat maksavat, mutta niin maksaa myös se, jos oppiminen ei suju oppimateriaalien puutteen takia. Kouluille tulee ohjata riittävästi rahaa, jotta välttämättömistä oppimateriaaleista ei tarvitse tinkiä.
- Resursseja oppilashuollolle. Oppilailla tulee olla pääsy koulupsykologille ja -kuraattorille.
- Lisää koulunuorisotyöntekijöitä. Koulunuorisotyöntekijät voivat olla tärkeässä roolissa kiusaamisen ja kouluväkivallan ehkäisyssä sekä kouluviihtyvyyden lisäämisessä. Myös monikielisten ohjaajien määrää olisi hyvä nostaa.
- Valmistavaa opetusta myös 1.–2.-luokkalaisille. Pienten koululaisten valmistava opetus voi tapahtua yleisopetuksen ohessa tai luokkamuotoisesti, mutta pieniä, kieltä osaamattomia oppilaita ei tule jättää ilman valmistavaa opetusta vain siksi, että resurssit ovat tiukalla.
Vasemmisto on aina koulutuksen, lasten ja nuorten puolella. Minua voit äänestää Helsingissä numerolla 208.
Kuva: Enna Uussalmi
Pallon kokoinen elämä 