Mitäpä jos emme hävittäisi enää yhtäkään metsää?

Olen surrut, ollut raivoissani ja turhautunut, kun olen seurannut Helsingin vimmaa hävittää arvokkaita metsiään. Vaikkei kaikki hävitetyt tai uhatut metsät ole minulle henkilökohtaisesti tärkeitä, olen kokenut tuskaa ja turhautumisen tunteita heidän puolestaan, joiden lähimetsät ovat olleet uhattuina tai kokonaan menetetty. En voi ymmärtää, miksi Helsinki vuodesta toiseen tekee niin lyhytnäköisiä päätöksiä. Metsien hävittämistä ei voi perustella edes kasvavan kaupungin tarpeilla, sillä kasvava kaupunki asukkaineen vasta metsiään tarvitseekin. Nytkin verenpaine nousee, kun kirjoitan tätä, mutta koitan vetää henkeä ja perustella metsien merkitystä hieman syvemmin.

Kuntien omistamilla metsillä on suuri merkitys luonnon monimuotoisuuden edistämisessä ja asukkaiden hyvinvoinnin lisäämisessä. Nykytiedon valossa metsiä ei voida enää nähdä ensisijaisesti rakennus- ja metsätalousmaana, vaan ne tulee säilyttää luontoa ja ihmisiä varten. Kunnilla on myös lakiin pohjautuva velvollisuus edistää luonnonsuojelua. Kuntien tulee omalla toiminnallaan turvata jokaiselle ihmiselle ja muunlajiselle eläimelle oikeus terveelliseen ympäristöön.

Helsinki omistaa noin 11 000 hehtaaria metsää, josta noin 5000 hehtaaria sijaitsee kaupungin rajojen sisäpuolella. Helsinki omistaa metsää myös eri puolilla Uuttamaata. Helsingissä luonnontilaisen kaltaisen monimuotoisen metsän osuus on metsien kokonaismäärään nähden hyvin suuri. 

Eteläisessä Suomessa metsiä, joiden puuston ikä vaihtelee ja joissa on monille eläimille välttämätöntä lahopuuta, on kuitenkin jäljellä hälyttävän vähän, vain 0,7 prosenttia. Esimerkiksi oravat alkavat olla yleisempiä kaupungeissa kuin talousmetsävoittoisilla haja-asutusalueilla tai maaseudulla, sillä kaupungeissa on vielä vanhaa puustoa jäljellä, toisin kuin talousmetsissä.

Suomen metsät ovat uhanalaisten lajien tärkein elinympäristö: kaikista uhanalaisista lajeistamme noin kolmasosa (833 lajia) elää ensisijaisesti metsissä. Monet uhanalaiset lajit ovat riippuvaisia vanhasta puustosta ja lahopuusta. Kokonaiskuvassa suurin uhanalaisuuden aiheuttaja on metsätalous, mutta Helsingissä metsiä on nakerrettu pala palalta vuosikymmenten saatossa nimenomaan rakentamisen tieltä. Kun luontoympäristömme yksipuolistuu, sen haavoittuvuus ilmastonmuutoksen seurauksille kasvaa.

Kuntien asukkailla tulee olla myös mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Helsingin metsät ovat jokaisen helsinkiläisen metsiä. Suomen Luonnonsuojeluliiton ja Luontoliiton joulukuussa teettämässä kyselytutkimuksessa selvisi, että jopa 80 prosenttia Helsingin ja Uudenmaan asukkaista on sitä mieltä, että asukkaiden tulisi voida estää metsien hakkaaminen, jos metsä on erityisen tärkeä virkistysalue. Nythän mitään tällaista työkalua ei ole olemassa, mutta sellaiselle todella olisi tilausta. Ei ole kaupunkilaisten eikä kenenkään etu, että asukkaiden tahdon yli kävellään jatkuvasti. Se lisää epäluottamusta ja tyytymättömyyttä päätöksentekijöitä kohtaan.

Helsinkiläisiä on puhututtanut mm. Matokallion, Riistavuoren ja Stansvikin metsät, jotka Helsingin kaupunki haluaa jyrätä rakennushankkeiden alle. Myös esimerkiksi Kumpulanmäen vaahterametsä aiotaan hävittää asuinrakennusten tieltä, vaikka se on Suomen suurimpia ja arvokkaimpia. Helmi-maaliskuussa toteutetuissa Stansvikin metsähakkuissa kaadettiin kymmeniä yli 100-vuotiaita kilpikaarnaisia mäntyjä sekä uhanalaista tervaleppälehtoa uuden kevyen liikenteen väylän tieltä, vaikka Stansvikissa pääsee kulkemaan jo olemassa olevia kulkuväyliä pitkin.

Suomen luonnonsuojeluliiton tekemän kyselytutkimuksen mukaan 96 % suomalaisista haluaa lähimetsänsä säilyvän ja 76 % mieluummin säästäisi kuin kaavoittaisi lähimetsät rakentamiseen.

Kaupungin tekemät päätökset saavat kuitenkin kysymään, mikä metsien arvo todellisuudessa on Helsingille? Pääkaupunkimme ainutlaatuinen piirre on sen metsät, ja niistä tulee pitää kiinni. 

Täydennysrakentamiseen on usein löydettävissä taloudellisesti kannattavia vaihtoehtoja, joiden avulla metsät voidaan säästää. Ensisijaisesti on hyödynnettävä olemassa olevia kiinteistöjä ja keskitettävä rakentaminen vajaakäytössä oleville, jo rakennetuille alueille. 

Ekologisesti kestävimmin täydennysrakentaminen toteutuu, kun tiivistetään harkitusti nykyisiä kevyesti rakennettuja alueita, rakennetaan harkitusti jo olemassa olevien liikenneväylien varsille ja säilytetään yhtenäisemmät luontoalueet pirstoutumattomina. 

Helsingin kaupungin tulee turvata oma ekologinen verkostonsa (nk. vihersormet) niin, että eri luontoalueiden väliin muodostuu ekologisia yhteyksiä, jotka mahdollistavat ekosysteemien toiminnan ja eri lajien liikkumisen paikasta toiseen.

Metsillä ja luontoympäristöllä on myös tutkitusti ihmisten kokonaishyvinvointia edistävää vaikutusta. Kaupunkimetsät ja luontoympäristöt tarjoavat mahdollisuuksia monenlaisille vapaa-ajan aktiviteeteille polkujuoksusta maastopyöräilyyn, suunnistukseen sekä retkeilyyn. Myös koirat tassuttelevat varmasti mieluummin päällystämättömällä polulla kuin paljaalla asfaltilla. Lähimetsän tulee olla nimensä mukaisesti lähellä, jotta metsään on helppo mennä, vaikka joka päivä.

Helsingin kaupungin tulee kaavoittaa riittävästi viheralueita, jotta yksittäisiin virkistysalueisiin ei kohdistu kohtuutonta rasitusta. Virkistysalueet tulee säilyttää mahdollisimman luonnontilaisina. Jokaisella helsinkiläisellä tulisi olla mahdollisuus päästä vaikka sienestämään kohtuullisen matkan päähän omasta kodistaan, monimuotoiset ja tarpeeksi laajat metsäalueet ovat tässä ensisijaisen tärkeitä.

Kaupungin tulee huolehtia siitä, että asukkaille tärkeät lähivirkistysalueet säilyvät. Asuinalueiden puusto ja kasvillisuus turvaavat myös rakennettua ympäristöä, virkistyksen lisäksi ne tarjoavat varjoa ja vettä imeviä pintoja, jotka ehkäisevät rakennusten kuumentumista ja hulevesitulvien riskiä. Ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan yhä enemmän säiden ääri-ilmiöitä, kuten tukalia hellejaksoja ja rankkasateita, joiden vaikutuksiin tulee varautua Helsingissä. Luontoympäristöjen säästämisellä on tässä avainrooli.

Kaupunginvaltuutettuna, aktivistina ja luonnonsuojelijana lupaan puolustaa Helsingin metsiä, sillä ne ovat korvaamattomia. Minua voi äänestää Helsingissä numerolla 208.

Kuva: Enna Uussalmi