Miten matkailu muuttuu?

“Huolettoman matkailun aikakausi on ohi! Pandemia ajaa lentoyhtiöitä konkurssiin! Matkailusta tulee harvojen luksusta!” Tällaisin sanakääntein ennusteli Yle Uutiset 18.4. matkailun tulevaisuutta.

Lentomatkailua pidetään yhtenä syyllisenä siihen, että koronavirus levisi niin vauhdilla ympäri maailmaa. Nyt ilmailuala on pulassa, kun maat ovat sulkeneet rajojaan ja kieltäneet kansalaisiltaan ulkomaille matkustamisen. Samaan aikaan kun lentoyhtiöille satelee valtion tukea, jotta liiketoiminta saadaan pysymään pystyssä yli vaikeiden aikojen, vaativat monet tahot kansalaisjärjestöistä Maailmanpankkiin vihreää elvytystä.

Päästöjen kannaltahan nykytilanne on pelkästään positiivinen. Tosin siinäkin saattaa piillä sudenkuoppia, sillä esimerkiksi ilmailuala on jo nyt esittänyt lievennysvaatimuksia päästövähennystavoitteisiinsa kriisin vuoksi. Lentoalan päästövähennysjärjestelmä CORSIAn (Carbon Offsetting and Reduction Scheme for International Aviation) tavoitteeksi on asetettu, että lentoliikenteen hiilidioksipäästöt eivät kasva yli vuosien 2019–2020 keskiarvon. Jos päästöt ylittävät keskiarvon, ylimenevä osuus täytyy kompensoida ostamalla päästöoikeuksia muilta sektoreilta. Nyt kun vuoden 2020 keskiarvo onkin romahtanut ennakoidusta, ovat lentoyhtiöt alkaneet vaatimaan helpotuksia päästövähennystavoitteisiin.

Monesti sanotaan, että eihän lentäminen ole edes saastuttajien pahimmasta päästä, sillä sen hiilidioksidipäästöt ovat vain noin 2 % globaaleista hiilipäästöistä. Kun mukaan lasketaan kaikki ilmastoa lämmittävät tekijät, on lentoliikenteen osuus ilmakehän lämmittämisessä neljän prosentin luokkaa. Alan kasvu on myös varsin hurjaa ja viime vuosien kasvutahdin pohjalta on ennustettu, että ilman päästövähennyksiä vuonna 2050 lentoliikenteen tuottamat päästöt söisivät jopa lähes puolet globaalista päästöbudjetista. Sanomattakin siis pitäisi olla selvää, että alan päästöjä on merkittävästi hillittävä.

Vaikka itse lentoliikenteen hiilijalanjälki on toistaiseksi verraten pieni, aiheuttaa turismi jopa kahdeksan prosenttia globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. Päästöistä suurin osa syntyy suurituloisten toimesta rikkaissa maissa. Hiilidioksidipäästöjen lisäksi suositut kohteet kärsivät liikaturismista monin tavoin ja matkailun tuomista tuloista huolimatta paikalliset asukkaat esimerkiksi Barcelonassa, Venetsiassa ja Dubrovnikissa vaativat matkailijamäärien rajoittamista. (Em. aiheesta on tehty mainio Ulkolinja-dokkari, mutta se ei valitettavasti ole enää katsottavissa Areenassa.) Matkailun väheneminen väliaikaisesti tai pysyvästi on tietysti henkilökohtainen tragedia turismibisneksestä toimeentulonsa saaville. Hyvinvointivaltioissa toimeentulonsa menettäneet vielä jotenkuten selvinnevät, mutta kehittyvissä maissa kyse voi olla jopa elämästä ja kuolemasta. Silti myöskään matkailun jatkaminen business as usual -meiningillä ei yksinkertaisesti voi jatkua, sillä pian meillä ei ole paikkoja, joihin matkustaa eikä edes elinkelpoista planeettaa.

Matkailualan kehityksen kannalta suotavaa ja pitkällä tähtäimellä välttämätöntäkin olisi, että matkailun tulot hyödyttäisivät enemmän paikallisia yhteisöjä. Nyt esimerkiksi valtavasti saastuttavat risteilyalukset vievät kohteisiin mukanaan vain haitat, kun rahat käärii isot risteily-yhtiöt. All-inclusive-hotelleissa majoittuvat turistit puolestaan eivät hekään juuri paikallisia hyödytä, kun voitot valuvat usein ulkomaisten omistajien jo valmiiksi pulleisiin taskuihin. AirBnb:n nerokas idea on kääntynyt monessa kaupungissa asukkaiden haitaksi, kun paikallisten asumistarpeisiin mitoitettu asuntotarjonta onkin yhtäkkiä vaihtunut turisteille vuokrattaviin ylihintaisiin loma-asuntoihin ja vuokra-asuntojen hinnat ovat karanneet paikallisten ulottumattomiin.

Minä ehdin jo ennen koronaa haaveilla kotimaanmatkailun uudesta noususta. Kuinka mahtavaa olisikaan, että sen sijaan että kannamme työllä ja vaivalla tienaamamme eurot muiden maiden turismibisneksen rahakirstuihin, ne jäisivätkin hyödyttämään kotimaan taloutta. Nyt on tietysti kotimaan matkailukin suurissa vaikeuksissa, mutta toiveikkaasti ajattelen, että kun rajoituksia lopulta höllätään, voisi lähimatkailu nousta ihan uudenlaiseen suosioon. Ulkorajat kuitenkin pysynevät pidempään kiinni ja lentojen hinnatkin voivat kallistua merkittävästi. Ja onhan nyt ollut nähtävissä ennen näkemätöntä halua auttaa pienyrittäjiä ja tukea kotimaista tuotantoa. Toivottavasti kotimaisuuden suosiminen ulottuu myös matkailualan palveluihin!

Kuten monessa muussakin asiassa, on korona osoittanut myös matkailun suhteen entisen elämäntapamme kestämättömyyden ja sen, että pakon edessä käyttäytyminen muuttuu. Kriisi pakottaa meidät muuttumaan eikä matkailu varmasti pitkään aikaan palaa entiselleen. Toivon, että ei koskaan.

Jutun kuvat ovat Samarianrotkosta Kreetalta, kesältä 2017. Ajalta, jolloin meidän perhe vielä huolettomasti reissaili ympäri maailmaa päästöistä piittaamatta. Entisenä himoreissaajana tiedän, että matkailun vähentäminen tai lentämisen lopettaminen ei ole helppoa. Mutta mahdollista se on eikä se myöskään tarkoita matkailun loppua vaan uutta alkua.