Olet varmaan kuullut väitteet “suomalainen naudanliha on ekologista” ja “suomalainen metsätalous on kestävää”. Myyttien jatkoksi liittyy väite siitä, että suomalainen kaivosteollisuus olisi vastuullista. Kaivoksia halutaan Suomeen tuomaan työllisyyttä ja akkuklusteri nähdään suomalaiselle taloudelle “mielettömänä mahdollisuutena” – suora lainaus GTK:n raportista, jota Hesari käytti pääkirjoituksessaan myös suorana lainauksena, vailla lähdekritiikkiä. Tavallisen kansalaisen on vaikea tietää, mikä on totuus kaivosasioissa, kun kaksi hyvin vastakkaista näkemystä kilpailee keskenään. Kaivosteollisuuden edustajat ja edunsaajat sekä talouskasvua ja työllisyyttä painottavat näkemykset pitävät kaivostoimintaa yksinomaan positiivisena mahdollisuutena. Toisaalta taas kaivosten ympäristöhaitoista on ympäri Suomea jo aivan konkreettista kokemusta.
Olen perehtynyt kaivosasioihin vasta tovi sitten aloitettuani työt Suomen Luonnonsuojeluliitossa. Kun kaivoskoordinaattorimme Anna Pulkka esitteli minulle ensimmäisiä kaivosfaktoja, olin järkyttynyt. Miten suomalainen kaivosteollisuus voi olla niin lepsusti säänneltyä ja valvottua? Talvivaara on tietysti kaikille suomalaisille surullisen tuttu tapaus, mutta muuten olin tuudittautunut ajatukseen, että kai se kaivosteollisuus sentään on vastuullisempaa meillä kuin Kongossa tai Kiinassa. Olin siis purematta niellyt kaivosteollisuuden vastuullisuusväitteet, kuten niin moni muukin suomalainen poliitikkoja, virkamiehiä ja talousihmisiä myöten. Ja toki olen myös olettanut, että Talvivaara oli oppitunti, jonka jälkeen ongelmat on korjattu. Valitettavasti totuus on tarua ihmeellisempää.
Maailman siirtyessä kohti uusiutuvaa energiantuotantoa akkumineraalien tarve kasvaa hurjaa vauhtia. Suomi toimii jo tiettyjen raaka-aineiden osalta Euroopan ja maailman mineraalipankkina ja lisää kaivostoimintaa kaavaillaan Suomeen jatkuvasti. Mineraaleja siis tarvitaan, se on selvää, mutta ilmastokriisin hillitseminen ei saa johtaa luontokadon pahenemiseen. Kaivostoiminta uhkaa luonnon monimuotoisuutta siinä missä fossiiliset polttoaineet ja kuumeneva ilmastokin. Kaivannaisteollisuus on lajien uhanalaisuutta arvioivan Punaisen kirjan mukaan neljänneksi merkittävin luontokadon aiheuttaja Suomessa. Vaikka kaivoksia ja niistä saatavia mineraaleja tarvitaan, ei niitä voida kaivaa hinnalla millä hyvänsä.
Mikä niissä kaivoksissa sitten mättää? Ihan jo pelkästä jätenäkökulmastakin monta asiaa:
1. Kaivosten vaarallisia jätteitä ei tilastoida vaarallisena jätteenä
Tästä johtuen päättäjiltä puuttuu ymmärrys ongelman mittakaavasta. Ympäristöluvissa jätteitä ei myöskään käsitellä siten kuin vaarallinen jäte tulisi käsitellä. Hankkeiden lupaprosesseista puuttuu tiedot kaivosten tuottamien jätteiden pitkäaikaisista vaikutuksista eli kaivoksen suurimmasta vaikutuksesta. Yksilön näkökulmasta tuntuu käsittämättömältä, että minun pitää kiikuttaa joka ikinen tyhjä paristo ja vanha kynsilakkapullo vaarallisen jätteen keräykseen, kun kaivosyritykset saavat jättää miljoonien tonnien vaarallisen jätteen läjänsä niille sijoilleen, puolihuolimattomasti, toivoen, että ympäristökatastrofia ei ihan heti tapahdu.
2. Suomen kallioperä ja sateinen ilmasto lisäävät ympäristöongelmien riskejä
Koska Suomen kallioperän malmi- ja mineraaliesiintymät ovat pitoisuuksiltaan pääosin köyhiä, vaatii niiden kaivaminen yhä laajempia avolouhoksia ja mineraalien rikastaminen kivestä puolestaan yhä raskaampia rikastusprosesseja. Tämä tarkoittaa tavallisen ihmisen käsityskyvyn ulottumattomissa olevia määriä kaivannaisjätettä, joka on, kuten sanottua, usein vaarallista jätettä, tai jopa vaarallisen jätteen normit ylittävää, ja jota ei kuitenkaan sellaisena käsitellä. Kaivosteollisuus tuottaa yli 90% Suomen vaarallisen jätteen määrästä ja 75% Suomen kokonaisjätteen määrästä.
3. Viranomaiset eivät noudata päätöksissään kaivannaisjätedirektiiviä, joka kieltää ympäristön pilaamisen
Puutteellinen sääntely johtaa puutteellisiin lupiin, mikä on omiaan edistämään ympäristöhaittojen syntymistä. Kaivosyhtiöiden taustoja ei myöskään tarkisteta lupahakemusten yhteydessä ja Tukes myöntää malminetsintäluvat kaikille hakijoille. Malminetsintälupia onkin myönnetty niin ihmisoikeusrikkomuksiin kuin ympäristörikoksiin sotkeutuneille yhtiöille. Eräs esimerkki on Viiankiaavan moninkertaisesti suojellulle aapasuolle kaivosta suunnitteleva Sakatti Mining, joka on Anglo Americanin tytäryhtiö. Anglo Americania on syytetty tuhansien naisten ja lasten myrkyttämisestä Sambiassa. Sakatti on pyrkinyt profiloitumaan Suomessa vastuullisesti toimivana kaivosyhtiönä.
4. Kaivosjätteet koskettavat suoraan ja välillisesti kaikkia suomalaisia
Vaikka kaivos ei sijaitsisi omassa koti- tai mökkikunnassa ja siten suoraan ja välittömästi uhkaisi itselle rakkaita paikkoja, tulevat kaivosten aiheuttamat ympäristötuhot kaikkien suomalaisten maksettaviksi. Kaivosyhtiöitä ei velvoiteta maksamaan pitkäaikaisia haittoja, vaan usein yritykset ovat jo menneet konkurssiin siinä vaiheessa, kun jälkiseuraamukset tulevat maksettavaksi. Näin ollen maksajia olemme me kaikki veronmaksajat. Nykyaikaisten kaivosten jälkivaikutukset ilman massiivisia korjaavia toimia tulevat näkymään järvissä ja vesistöjen osissa tuhansia vuosia.
Mieletön mahdollisuus siis kertakaikkiaan! Kaivostoiminta on sanan varsinaisessa merkityksessä järjetön mahdollisuus pilata valtavia alueita suomalaista luontoa jopa vuosituhansiksi. Käytännössä Suomessa ei ole hyviä, turvallisia ja vastuullisia kaivoksia vaan täällä muhii jo poksahtaneen Talvivaara-katastrofin lisäksi kymmeniä eri kokoisia talvivaaroja. Oulun yliopiston raportti vuodelta 2016 varoittaa, että kaikkien kaivosten jätealtaat vuotavat aikanaan.
Nyt käynnistynyt Luonnonsuojeluliiton kampanja keskittyy kaivosjätteisiin. Kampanjan tavoitteina on lisätä kansalaisten tietoisuutta kaivosjätteiden mittakaavasta ja pitkäaikaisista ympäristöriskeistä sekä saada viranomaiset noudattamaan kaivannaisjätedirektiiviä. Päättäjiä myös herätellään ymmärtämään kaivosbuumin nurja puoli ja ottamaan kaivosten aiheuttama ympäristöuhka tosissaan.
Vaikka huomio on tässä kampanjassa jäteasioissa, ne eivät suinkaan ole ainoa törkyä sisältävä asia kaivosteollisuudessa. Niistä kuitenkin lisää toisen kerran! Kaivosjätteet kuriin -kampanjasta voit lukea lisää täältä ja Luonnonsuojeluliiton uusimmat kaivosartikkelit löydät täältä.
Artikkelikuva: Kaivossuunnitelmat uhkaavat Heinäveden kirkasvetistä Kermajärveä, jossa suurin osa paikallisista vastustaa yhtiön tekemää malminetsintää. Kuva: Anna Pulkka.
Pallon kokoinen elämä 