Kriittinen keskustelu äitiyspakkauksesta on tärkeää

”Aikooko tämä “ympäristövaikuttaja” käydä joka lehdessä valittamassa tästä asiasta?” 

Näin kommentoi joku Facebookissa Iltalehden tekemään äitiyspakkausartikkeliin, johon minua haastateltiin. Viime viikolla äitiyspakkauksesta kirjoitti ja uutisoi tv:tä myöten myös Yle ja joulun alla minun, Ilana Aallon ja Aku Varamäen mielipidekirjoitus julkaistiin Hesarissa. En kuitenkaan aio joka mediaan mennä, kun ei minua varmaan kaikkialle pyydetä. Siksi tartun tässä kirjoituksessa vielä muutamaan yleisimpään argumenttiin, joita poimin äitiyspakkausta koskevasta keskustelusta.

”Asiat on meillä selvästi liian hyvin, kun pitää kaikesta turhasta valittaa. Kiittämättömyys paistaa näistä valittajista kilometrien päähän.”

Se on totta, että asiat on meillä liiankin hyvin. Kiittämättömyyden kanssa tällä keskustelulla ei minun näkemykseni mukaan ole kuitenkaan mitään tekemistä. Meillä on varaa – ainakin taloudellisessa mielessä – kuluttaa lähes neljän maapallon verran. Planetaarisessa mielessä varaa ei kuitenkaan ole, eikä asiat ole meillä sen suhteen yhtään paremmin kuin missään muuallakaan. Mielestäni on pikemminkin kiitollisuutta, että osaa myös pitää huolta kaikesta siitä, mitä on saanut. Tämä pallo pitäisi jättää tuleville sukupolville paremmassa kunnossa kuin missä se on meille annettu. 

”Äitiyspakkaus on suomalainen ylpeyden aihe, jota ihaillaan ja kopioidaan ulkomaillakin. Ei sitä saa lopettaa.”

Olisi hienoa, jos äitiyspakkauskonsepti otettaisiin käyttöön maissa, joissa se voisi aidosti parantaa pienten vauvojen ja tuoreiden vanhempien hyvinvointia ja terveyttä. En kuitenkaan usko, että globaalin pohjoisen hyvinvoivissa, pienen lapsikuolleisuuden ja toimivan terveydenhuollon maissa laatikollinen tavaraa merkittävästi parantaa vauvaperheiden tilannetta. Onhan se hienoa, että meillä on kansallinen ylpeydenaihe, jota ulkomaillakin kopioidaan, mutta ehkä konsepti on silti sellaisenaan aikansa elänyt. 

”Minulle tämä paketti tuli 80-luvulla tarpeeseen ja jokaisen lapsen vaatteet kelpasivat kiertoon vielä monille lapsille omieni jälkeen.”

Tämä on helppo uskoa, sillä ennen 2000–lukua vauvanvaatteiden markkinat eivät ole olleet lähelläkään nykyistä mittakaavaa. Vaikka jokin asia olisi ollut hyödyllinen ja tarpeellinen 40 vuotta sitten, ei historialla voi perustella nykyisiä käytäntöjä.

”Jos pakkaukselle ei ole tarvetta, sen voi jättää ottamatta. Mikä tässä on ongelma?”

Kun puhutaan ekokriisistä ja sen juurisyistä kuten luonnonvarojen ylikulutuksesta, ei voida pitäytyä vain yksilötason ratkaisuissa. Tarvitaan systeemitason muutoksia. Siksi ei riitä, että yksilöt pyrkivät tekemään ekologisia valintoja. Mukaan tarvitaan koko yhteiskunta ja isot muutokset kaikissa rakenteissa ovat välttämättömiä.

”En ymmärrä sitä, että tyyli on niin tärkeä, ettei äitiyspakkauksen vaatteita kehtaa käyttää. Ei se lapsi niitä pidä noloina.”

Äitiyspakkauskritiikkini ei ole missään kohtaa liittynyt vaatteiden laatuun tai ulkonäköön, saati kuviteltuun nolouteen. On kuitenkin selvää, että kun yhtä ja samaa vaatekappaletta tuotetaan yli 30 000 kappaletta vuodessa, niitä pursuaa joka ikisellä kirppiksellä eivätkä ne kaikki yksinkertaisesti mene kaupaksi. Vauvoja syntyy kuitenkin Suomeen vuosittain vain noin 45 000 ja kun heistä valtaosalle otetaan oma äitiyspakkaus, voi jokainen laskea, kuinka valtava äitiyspakkausvaatteiden ylitarjonta on. Valitettava tosiasia myös on, että lastenvaatemuotikin muuttuu yhtä nopeasti kuin muu muoti ja muutaman vuoden takaiset kuosit alkavat näyttää armottoman vanhanaikaisilta eivätkä tartu kirppikseltä ostajien matkaan kovin hanakasti. Niinpä ne muuttuvat ennen pitkää tekstiilijätteeksi, joka tähän saakka on päätynyt joko poltettavaksi tai riesaksi maihin, joissa jätehuolto voi olla täysin olematon. Nyt kierrätystilanne onneksi on parantumaan päin, kun tekstiilijätteen kierrätysaste kasvaa Suomessa uuden kierrätyslaitoksen ja laajenevan keräysjärjestelmän ansiosta. 

”Kyllä tuota pakkausta yleensä oikein odotetaan ☺️”

Taatusti, kuten myös tulossa olevaa vauvaa. Kukapa ei tykkäisi hipelöidä söpöjä vauvanvaatteita, varsinkin vanhempi, joka malttamattomana odottaa esikoistaan. Pakkauksen saamisen riemu kertoo kuitenkin hyvin vähän pakkauksen tarpeellisuudesta tai välttämättömyydestä ja vielä vähemmän vaatteiden ekologisesta kestävyydestä.

“Pitäisikö ilmaiseksi annetuista vaatteista vielä saada rahaakin? Jo on ahneeksi mennyt.”

Ei tarvitse ja se ei ole ongelman ydin, ettei äitiyspakkauksen vaatteista yleensä haluta maksaa juuri mitään. Ongelma on se, että vaatteet eivät kelpaa uusille käyttäjille edes ilmaiseksi, jolloin ne muuttuvat jätteeksi vähäisen tai olemattoman käytön jälkeen, vaikka käyttöikää vaatteiden kunnon puolesta vielä olisi jäljellä.

”Pitääkö joka asiaan vetää ilmasto- tai ympäristökortti?”

Pitää. Ekokriisin suhteen ollaan sen verran kriittisessä pisteessä, että edes äitiyspakkaus ei voi olla kritiikin ulkopuolelle jäävä vapaamatkustaja.

”Tämä vaikuttaja voisi puuttua muihin ympäristöön vaikuttaviin asioihin ensin. On olemassa paljon pahempiakin ongelmia kuin äitiyspakkaus.”

Joo, lupaan ihan pian alkaa puhua muustakin! En kuitenkaan vanno, etten ikinä enää palaisi äitiyspakkausaiheeseen. Jos kaipaat vielä lisää argumentteja, lue vuoden takainen pitkä kirjoitukseni, jossa perkaan äitiyspakkauksen vastuullisuutta lukuisista näkökulmista. Tervetuloa seuraamaan niin uudet kuin vanhatkin tuttavuudet!