Pienesti paremmin – miltä näyttää pallon kokoinen arki?

Kun vakavissani heräsin ilmastokriisin olemassaoloon syksyllä 2018 IPCC:n raportin myötä ja tein Sitran elämäntapatestin, oli hiilijalanjälkeni silloin suomalaista keskivertoa eli kymppitonnin luokkaa. Vähitellen rupesin tekemään toimenpiteitä oman hiilijalanjälkeni pienentämiseksi. Saatat miettiä, mistä kaikesta olen joutunut luopumaan.

No, vastataan tuohon kysymykseen heti: en juuri mistään. Olen samaa mieltä Maailman ilmatieteen laitoksen WMO:n pääsihteerin Petteri Taalaksen kanssa siitä, että ilmastonmuutoksen torjunta on yksilön kannalta helppoa ja kivaa, kuten hän Ylen haastattelussa kertoi. Hieman eri mieltä olen siitä, että yksilön arjen ei tarvitse muuttua juuri lainkaan. Tavallaan allekirjoitan väitteen, koska eihän ihmisen arkea muuta se, ajaako hän polttomoottoriauton sijaan sähköautolla tai lämmittääkö asuntonsa fossiilisen sähkön sijasta uusiutuvalla sähköllä. Taalas kuitenkin tuntuu olevan sitä mieltä, että suurimmat muutokset on tehtävä energiantuotannossa ja erityisesti teollisuudessa eikä niinkään yksilötasolla. Suurimmat päästöjen aiheuttajasektorit energia, liikenne ja asuminen eivät kuitenkaan ole yksilöistä irrallisia osa-alueita, joten meillä kaikilla riittää kyllä tehtävää näissä talkoissa. Lisäksi Ilmastopaneelikin kehottaa suomalaisia kotitalouksia pienentämään hiilijalanjälkeään 70 prosenttia ja Sitran mukaan suomalaisten on pienennettävä hiilijalanjälkeään 93 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Nykyisistä elämäntavoista riippuen on joillakin enemmän hommaa kuin toisilla.

Oman osuuden hoitaminen ei kuitenkaan tarkoita ankeuden maksimointia. Minun elämänlaatuni ei ole laskenut hiilijalanjäljen kutistumisen myötä. Saattaa olla, että on käynyt jopa päinvastoin! Koen iloa siitä, että käyttäytymiseni ei ole merkittävässä ristiriidassa arvomaailmani kanssa.

Mikä kaikki on muuttunut ja miltä elämäni nyt näyttää?

Kymppitonnista lähdettiin liikkeelle reilu kaksi vuotta sitten ja nyt tulos näyttää tältä.

Asumisen suhteen tilanne on muuttunut parin vuoden takaisesta siten, että nyt asumme isommissa neliöissä ja vanhan kerrostalon sijaan uudessa paritalossa. Voisi luulla, että isommat neliöt (sata neliötä) tarkoittaa isompaa hiilijalanjälkeä, mutta paljon riippuu lämmitysenergian lähteestä. Aikaisempi asuntomme lämpeni kaukolämmöllä eli kivihiilen voimin. Nykyisessä kodissa meillä on sähkölämmitys ja poistoilmalämpöpumppu ja uusiutuva sähkö tulee Ekosähköltä. Nyt meitä on myös yksi asukas enemmän, joten neliöitä per henkilö on vähän vähemmän kuin kolmen hengen kesken kerrostalossa asuessamme. Hieman nurinkurisesti siis perheenlisäys pienentää asumisen osalta jokaisen perheenjäsenen hiilijalanjälkeä.

Liikenteen ja matkailun päästöni ovat laskeneet myös ratkaisevasti parin vuoden takaiseen. Edellisen lentomatkani tein lokakuussa 2018 ja sen jälkeen olen ollut lentolakossa. Syistä voit lukea tästä postauksestani. Koronan vuoksi ei vuoden sisään ole mahtunut yhtään Tallinnan tai Ruotsin reissuakaan. Kun tilanne taas sallii, teemme varmasti jossain vaiheessa reissun Göteborgiin mummini luokse, sillä emme ole voineet tavata häntä pitkään aikaan. Autoa en itse käytä arjessa juuri ollenkaan. Kesällä saatan pari mökkimatkaa tehdä ihan itse autoillen, mutta yleensä istun kyydissä ja silloin meitä on kyydissä useimmiten koko perhe ja usein vielä äitinikin. Ainakin mökille mennessä. Myös puolisoni vanhemmille Pohjois-Pohjanmaalle ollaan kuljettu huonojen junayhteyksien vuoksi autolla, mutta nyt niitäkään reissuja ei ole ollut tavalliseen tapaan. Yksi reissu on edestakaisin noin 500 kilometriä ja keskimäärin noita reissuja tulee tehtyä vuoden aikana kolmisen kertaa. Laitoin elämäntapalaskuriin, että autoilen alle 100 km viikossa, mikä varmasti pitänee paikkansa. Sadan kilometrin viikkotahdilla vuoteen mahtuisi 5000 kilometriä autoilua. Meillä on toistaiseksi dieselauto. Olen ehdotellut kaasuautoa tai jopa kokonaan autosta luopumista. Toistaiseksi puolisoni ei ole lämmennyt autottomuudelle.

Ruokavaliossani ei ole mitään hirveän isoja muutoksia tapahtunut parissa vuodessa. Paitsi juuston ja muiden maitotuotteiden osalta! Oikeastaan kaikki lehmänmaitotuotteet taloudessamme ovat vaihtuneet kaura- tai soijapohjaisiin tuotteisiin. Juusto on jäänyt ruoanlaitosta pizzaa lukuunottamatta. Ennen meillä kului iso paketti juustoa viikossa pelkästään leivän päällisinä ja siihen päälle vielä ruoanlaittoon aurajuustoa, vuohenjuustoa, juustoraasteita, mozzarellaa… Nyt ei oikeastaan enää kokkailla sellaisia ruokia, joihin juustoa olisi pakko laittaa – paitsi sitä jo mainittua pizzaa. Sitäkin tosin harvemmin kuin ennen, jolloin meillä oli joka viikonloppu tapana tehdä pari pellillistä pizzaa.

Olen ollut lakto-ovo-pesco-vegetaristi (tietääkö kukaan edes nykyään tuollaista termiä?) 15–vuotiaasta asti. Nykyisin pyrin noudattamaan planetaarista ruokavaliota. Kananmunia kuluu harvakseltaan, ehkä kuuden munan paketti parissa kuukaudessa. Monista ruoista kananmuna on helppo jättää pois tai sitten olla yksinkertaisesti tekemättä ruokia, joissa kananmuna on pakollinen. Ravintoloissa vedän rennompaa linjaa ja syön sitä, mitä on tarjolla tai mitä tekee mieli, kunhan siinä ei ole lihaa. Vegaanisuuteen haluaisin pyrkiä eläinten oikeuksien vuoksi, mutta toistaiseksi planetaarinen ruokavalio on tuntunut helpoimmalta.

Kuluttamisen suhteen olen muuttanut tapojani merkittävästi. Aiemminkin suosin kirppiksiä, mutta ostelin surutta myös pikamuotia. Nyt ostan pääsääntöisesti kaiken tarvitsemani niin itselle kuin lapsille käytettynä. Rakastan hyvien löytöjen tekemistä ja sitä, kun löydän tarvitsemani tuotteen käytettynä ekologisesti ja edullisesti. Siitä tulee yksinkertaisesti hyvä mieli eikä useimmiten haittaa, jos hankinnan eteen joutuu näkemään hiukan vaivaakin. Sitä suurempi ilo!

Kuluttamisen hiilijalanjälkeen vaikuttaa myös kesämökin omistaminen. Meillä on kesäkäytössä suvun vanha perintömökki. Mökillä on onneksi useampia käyttäjiä (yli 10) ja sitä lämmitetään vain kesäkaudella. Ja se sijaitsee kohtuullisen ajomatkan päässä.

Kuten näkyy, ei pienen hiilijalanjäljen saavuttaminen ole mitenkään hankalaa saati luopumista. Voin edelleen silloin tällöin syödä juustoa, ostella tarvitsemiani/haluamiani juttuja käytettynä, matkailla maata pitkin, asua viihtyisästi ja riittävän tilavasti ja ennen kaikkea nauttia elämästä.

Jos vielä epäröit, onko juuri sinunkin tehtävä jotain vai eikös tätä nyt voisi muut hoitaa, niin lue Ilmastopaneelin tiedote “Suomalaisten kotitalouksien hiilijalanjäljen pienennyttävä 70 prosenttia” ja Sitran selvitys 1,5 asteen elämäntavoista. Meidän kaikkien on otettava osaa ilmastonmuutoksen hillintään, sillä meistä jokainen osallistuu päästöjen tuottamiseen. Kotitaloudet tuottavat Suomen kulutusperäisistä päästöistä 66 prosenttia ja noiden päästöjen olisi pienennyttävä 70 prosenttia. Siksi sinuakin tarvitaan ja onneksi näissä talkoissa jokainen voittaa.

Jos haluat tehdä näkyväksi sitä, että pienellä hiilijalanjäljellä voi elää täysipainoista, mukavaa elämää, jaa oma hiilijalanjälkesi sosiaalisessa mediassa tägillä #pienestiparemmin. Tehdään vähemmän kuluttavasta elämäntavasta normi.