Mitä yksi ihminen voi tehdä ilmastokriisin edessä?

Blogikirjoituksen voit kuunnella tästä.

Jos sinä heräsit ilmastokriisin todellisuuteen tuoreen IPCC:n raportin myötä, niin onneksi olkoon! Jos tunnet juuri nyt ahdistusta, pelkoa, epävarmuutta, lamaannusta, surua, suuttumusta, raivoa tai syyllisyyttä, niin hyvä! Tiedän, ei tunnu mukavalta. Olin itse samassa tilanteessa vajaa kolme vuotta sitten, kun IPCC julkaisi yhden raporteistaan. Yöunet menivät, tunsin voimattomuutta, surua ja pelkoa, kun ilmastoahdistus asettui lupia kyselemättä asumaan minuun. Tuntui pahalta katsoa pientä lastani ja miettiä, millaista perintöä – roihuavia metsiä, merenpinnan alle katoavia kaupunkeja, nälkää, vesipulaa, tukahduttavia helleaaltoja ja konflikteja – olimme hänen sukupolvelleen jättämässä. Ja valitettavasti, kuten hyvin tiedämme, nämä eivät ole vain jotain kaukana tulevaisuudessa siintäviä kauhukuvia vaan totisinta totta jo tälläkin hetkellä osalle maapallon väestöstä.

Hänen takiaan mitä vain.

Koska raportin viesti nyt ja silloin on selvä – meillä on valtava kiire, mutta kaikkein pahimpien skenaarioiden välttäminen on vielä mahdollista – koin välittömästi ja voimakkaasti, että minun on tehtävä oma osani. Niin omien lasteni kuin kaikkien maailman ihmisten, muiden lajien ja koko ekosysteemin puolesta. Ei enempää eikä vähempää kuin kaikki, mitä suinkin pystyn. Seuraavana päivänä perustin Instagramiin ilmastoaiheisen tilin ja se oli yksi elämäni parhaista päätöksistä.

Koska olen itse kokenut, että toiminta auttaa lieventämään ahdistusta ja minulta aina kaivataan konkreettisia vinkkejä siihen, mitä yksi pieni ihminen voi tehdä jättimäisen haasteen edessä, niin haluan jakaa nyt muutaman neuvon, joilla pääset alkuun. Voit aloittaa mistä tahansa osa-alueesta ja toteuttaa neuvoja toistensa lomassa tai etenemällä yhdestä osa-alueesta seuraavaan. Lupaan, että tekeminen ei seuraavien vuosikymmenien aikana tule loppumaan, joten parasta on kääriä hihat ja ryhtyä hommiin saman tien.

Arvomaailman uudelleen järjestely

No niin, hypätään suoraan syvään päähän. Tämä ei tule olemaan se helpoin rasti, mutta tämä on pakollista. Arvomaailman kriittinen reflektointi ei tapahdu hetkessä, vaan se vaatii pitkää ja sinnikästä, usein varsin tuskallistakin oman käyttäytymisen tarkastelua. Arvomaailmaa peratessa tulee törmäämään ristiriitoihin sisäisten arvojen ja ulkoisten toimintamallien välillä. Meistä suurin osa tietää, mitä pitää tehdä, mutta suurin osa ei silti tee yhtään mitään tai tarpeeksi. Ekokriisi on niin kokonaisvaltainen, kaiken olevaisen ylitse vyöryvä haaste, että sitä ei ratkaista pienillä teoilla. Tarvitaan systeemitason muutosta ja asenteiden, normien ja arvojen uudelleenjärjestelyä. Systeemitasolla on irtauduttava jatkuvan kasvun tavoittelusta, koska maapallon rajat ovat tulleet vastaan jo aikaa sitten ja resurssit yksinkertaisesti uhkaavat loppua hyvin pian. Älkää kysykö minulta, miten tämä muutos tapahtuu, sillä se on maailman parhaille taloustieteilijöillekin vaikea kysymys. Yksilötasolla meistä jokainen voi pysähtyä pohtimaan, mitä elämässä oikeasti arvostaa ja mikä on pohjimmiltaan kaikkein tärkeintä. Onko se menestys, materia, ulkoiset puitteet, raha ja ulkonäkö vai voisiko onni löytyä pintaa syvemmältä, ihan elämän perusasioista? Jos uskaltaa alkaa pohtia, mitä onnelliseen elämään lopulta tarvitsee, voi huomata, että ennen merkityksellisenä näyttäytyneet asiat menettävät vähitellen merkitystään. Muodin mukaiset vaatteet, kauneusihanteisiin istuva ulkomuoto, suuri pankkitilin saldo, nouseva uraputki ja sisustuslehtiin sopiva koti saattavat alkaa tuntua toissijaisilta seikoilta, jos tajuaa, että vaakakupissa on jo lähivuosikymmeninä meitäkin hyvinvointivaltion asukkaita uhkaava ruoan ja veden puute ja koko ihmiskunnan tulevaisuus. Tämä muutos on radikaali ja se voi parhaimmillaan tai pahimmillaan laittaa uusiksi koko maailmankuvan. Ammatti-identiteetti tai rakkaat harrastukset voivat joutua kyseenalaistetuiksi. Oma aiempi elämä saattaa alkaa tuntua itsekkäältä ja pinnalliselta. Älä silti soimaa itseäsi. Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuutta voit alkaa kirjoittaa nyt.


Kuluttaminen ja oma hiilijalanjälki

Vaikka vastuullisesta kuluttamisesta puhutaan paljon, ilmastotoimet eivät saa eivätkä voi pelkistyä kulutusvalintoihin. Ei siihen, ostanko sähköauton, luomukosmetiikkaa, kuukupin tai luomupuuvillaisen t-paidan. Kuluttamisen muutos on pieni osa ilmastotoimia, mutta pääpainon pitää olla siinä, että ei kuluteta paremmin vaan vähemmän. Kiertotalouskaan ei ratkaise päästöjen ongelmaa kokonaan, sillä myös kiertotalousteknologiat voivat tuottaa päästöjä. “Tarvitaan radikaali mielenmaiseman muutos, ja se lähtee meistä kaikista”, sanoo aktivisti ja tutkija Oksana Dutchak Maailman Kuvalehden tekstiiliteollisuutta käsittelevässä artikkelissa.

Aku Varamäki kirjoitti juuri hyvin viisaita sanoja Planetaarinen vaatekaappi -Instagram-tilillään: “On miljoona tapaa olla aktivisti, mutta valitettavasti ainoa, jonka moni tuntee, on kuluttaminen. Tässä yksi radikaali keino: Ole tyytyväinen itseesi ja kaikkeen siihen, mitä sinulla jo on!” Asiaa ei voisi juuri paremmin ilmaista. Mainonta yrittää saada meidät kuluttamaan jatkuvasti enemmän luomalla tarpeita, jotka eivät ole tarpeita vaan haluja, ja tuomalla eteemme aina vain hienompia, nopeampia, tehokkaampia, hiljaisempia, isompia, pienempiä, kauniimpia ja vastuullisemmaksi väitettyjä tuotteita, joita me sitten kuvittelemme tarvitsevamme. Älä mene tähän lankaan! Älä edes silloin, kun tuotteen luvataan olevan “kestävää kehitystä tukeva” tai “ympäristöä säästävä”. Me emme tule selviämään ekokriisistä vaihtamalla nykyiset kulutushyödykkeet vihreämpiin versioihin. Kulutuksen on vähennyttävä, etenkin luonnon monimuotoisuuden ja planeetan rajojen näkökulmasta tarkasteltuna.

Voit kuitenkin tehdä kulutussektorillakin paljon. Aloita selvittämällä oma hiilijalanjälkesi Sitran tai Ilmastodieetin laskurilla. Sitran laskuri on suuntaa-antava, Suomen Ympäristökeskuksen Ilmastodieetti tarkempi. Kumpi vaan on hyvä keino selvittää, millaisen hiilijalanjäljen sinun elämäntapasi jättää. Lähtötilanteen selvitettyäsi keskity olennaisiin ja vaikuttaviin tekoihin: asuminen, liikkuminen, ruokavalio sekä tuotteiden ja palveluiden kuluttaminen muodostavat suurimman osan hiilijalanjäljestä. Asu tiiviisti, lämmitä uusiutuvalla energialla jos suinkin mahdollista, pidä asunnon lämpötila talvella alle 21 asteessa. Liiku lihasvoimalla tai julkisilla kulkuneuvoilla. Vältä yksityisautoilua ja lentämistä. Valitse lautasellesi kasviperäistä ravintoa niin usein kuin mahdollista. Aloita vaikka yhdestä ateriasta päivässä tai yhdestä päivästä viikossa. Kun tutustut pikku hiljaa ympäristön kannalta parempiin vaihtoehtoihin ja löydät uusia herkullisia makuja, ei muutoksen tekeminen tunnukaan enää mahdottomalta. Jos rakastat lihaa tai juustoja, säästä ne luksusherkutteluun ja nauti niistä esimerkiksi kerran viikossa. Kuluttamisen suhteen vähemmän on enemmän. Älä osta mitään turhaa paskaa, neuvoo toimittaja ja tietokirjailija Julia Thurén tyhjentävästi. Jos sinulla on lapsia, opeta heille alusta lähtien kestävämpi tapa elää. Näin heidän ei tarvitse myöhemmin oppia pois ylikuluttavasta elämäntavasta.


Itsensä sivistäminen 

Lue ilmastokriisiin liittyviä kirjoja, kuuntele podcasteja, seuraa somessa aiheeseen keskittyviä tilejä. Seuraa ilmastouutisia (kaikki uutiset eivät ole huonoja!) ja ilmastopolitiikkaa. Kuuntele tiedettä, älä salaliittoteoreetikkoja tai ilmastovitkuttelijoita. Juttele ihmisten kanssa. Jokainen päivä on mahdollisuus oppia lisää, ja vaikka tieto usein lisää tuskaa, se myös auttaa tekemään parempia päätöksiä.


Vaikuttaminen 

Juuri nyt on erittäin ajankohtaista vaikuttaa syksyn budjettiriiheen. Hallituksessa istuu puolueita, joille ilmastotoimet eivät ole etusijalla. Siksi on äärimmäisen tärkeää lähettää poliitikoille viestiä, että ilmastotoimia tarvitaan kiireellisesti eikä mikään muu saa ajaa niiden edelle. Ole yhteydessä sähköpostilla, puhelimitse tai somen kautta erityisesti ilmastotoimia jarruttavien hallituspuolueiden edustajiin (keskusta, RKP ja demarit) ja kannusta myös muiden puolueiden edustajia pitämään ilmastoasiat prioriteettilistan kärjessä. On selvää, että lobbarit pitävät eturyhmiensä puolia, joten vastavoimana tarvitaan myös kansalaisten ilmastotoimia vaativaa viestiä. Vaadi kotikuntasi päättäjiä, kansanedustajia ja europarlamentaarikkoja tekemään ilmaston eteen enemmän ja nopeammin.

Vaikutatko sinä mieluiten kirjoittamalla, laulamalla, maalaamalla, luennoimalla, somettamalla, istumalla Elokapinallisten kanssa kadunvaltauksessa tai järjestämällä jonkin tempauksen? Valitse se väylä, joka tuntuu itselle luontaisimmalta. Lisäksi allekirjoita aloitteita. Tue järjestöjen työtä rahallisesti tai antamalla aikaasi. Jaa somessa ilmastoaiheista sisältöä. Kirjoita mielipidekirjoituksia. Anna yrityksille palautetta. Nosta ilmastokysymyksiä sinnikkäästi esiin omalla työpaikallasi, koulussa, harrastusryhmässä, taloyhtiössä, perheessä ja ystäväpiirissä. Lisää vaikuttamistapoja löydät Ilmastotoiminnan verkkosivuilta.


Verkostoituminen

Etsi ympärillesi samanhenkisiä ihmisiä. Verkostoidu työpaikalla, vapaa-ajalla, puoluepoliittisesti, somessa tai järjestöissä tai vaikka kaikissa niissä. Tutkaile esimerkiksi somessa, millaisia vaihtoehtoja verkostoitumiseen ja järjestäytymiseen on tarjolla ja kokeile, mikä tuntuu omalta tavalta. Yksin huutaessa ääntä on vaikea saada kuuluville, mutta isosta joukosta lähtee jo huomattavasti enemmän ääntä. Järjestäytymisessä on voimaa! 


Muista omat resurssit

Vaikka jokaisen on tärkeää toimia, ensisijaisesti muutosta vaatimalla ja omia arvoja ja asenteita pohdiskellen, niin itseään ei pidä uuvuttaa taakan alle. Meillä jokaisella on omat yksilölliset lähtökohdat ja myös jaksamisen ja pystymisen rajat. Ilmastotoimet eivät ole kilpailu siitä, kuka tekee eniten ja täydellisimmin. Pidetään huolta omasta jaksamisesta, annetaan vertaistukea, kuunnellaan, tehdään yhdessä. Ei masennuta omista huonoista valinnoista ja yritetään olla syyttelemättä muita (tämä on itselleni vaikeaa). Toisin kuin päättäjillä, yksityishenkilöinä meillä on lupa pitää vapaata ilmastokriisin ajattelusta ja ilmastotoimista. Sen sijaan paineen päättäjien ja yritysten suuntaan on kasvettava, mutta se tapahtuu juuri aiemmin mainittujen osa-alueiden kautta, yhdessä, toistemme taakkaa jakaen. Käännetään katse omasta navasta ulospäin, vähennetään minä-minää ja lisätään we can do it -asennetta. WE CAN DO IT!

Lisää arvojen ja asenteiden ravistelua erityisesti matkailuun liittyen voit lukea täältä.

Oman hiilijalanjälkeni pienentämisprojektista olen kirjoittanut tänne.

Kuluttamista käsittelee kirjoitukseni Tuomittuja kuluttamaan.

Yksilönvalintojen ja rakenteiden suhdetta olen pohtinut täällä.


Pääkuva: Rod Long | Unsplash

4 thoughts on “Mitä yksi ihminen voi tehdä ilmastokriisin edessä?

  1. Kirjoitat asiaa! Eilinen IPCC raportti oli itselle viimeinen naula arkkuun ahdistuksen osalta. Nyt yritän löytää sellaisen tason toimia, jolla saisi vaikutettua muihin tulematta sivuutetuksi ekohippihörhönä. Omat lapset täälläkin se voima joka antaa voimia.
    Tuohon omaan ajatteluun olen kiinnittänyt myös huomiota lähivuosina. Huomaan ajattelevani sen olevan noloa tai jopa ”köyhää” kun tekee järkeviä valintoja ja rajoittaa omaa kuluttamista. Jostain omasta alitajunnasta tämä asenne tulee ja kovasti yritän sitä korjata silloin kun sen huomaan huutelevan mielipiteitään. Aina en valitettavasti vielä huomaa 😦

    Like

  2. Eka kommentti katos kait jonnwkin bittiavaruuteen joten koitetaan uusiks 🙂
    Se oli just tuo IPCC raportti joka herätti lopulta vaikka onhan asiasta käyty meilläkin kotona jo pitkään kipakoita keskusteluja. Miten vaikuttaa muihin vaikuttamalta ekohippikukkahattuhörhöltä? Päädyn aina yrittämään esimerkin kautta, mutta se on pirun hidasta ja vaikutus olemattoman pieni!
    Omaa ajatteluani oon myös alkanut perkaamaan. 90-luvun laman lapsena huomaan ajattelevani kaiken niukasti elämisen olevan ”köyhää” ja sitä kautta noloa, jopa hävettävää. On pitänyt tehdä kovasti työtä sen eteen, että saan ajatusmallin käännettyä ja työ on vielä kovasti kesken.

    Like

    1. Molemmat viestit näkyivät tulleen. Jos yhtään lohduttaa, niin kuuntelen just Julia Thurenin kirjaa Kaikki kuluttamisesta, ja siinä kerrottiin, että yksilönkin esimerkki vaikuttaa jopa kolmessa tasossa: ystäviin, ystävien ystäviin ja jopa ystävien ystävien ystäviin! Toki silti jos pystyy tehdä enemmän, niin kaikki auttaa. Iso suositus muuten tuolle kirjalle!

      Ymmärrän jotenkin tuon ajatusmallin. Mut ehkä siitä pystyy oppimaan pois, niin kuin onneksi monesta muustakin aikansa eläneestä tavasta. Tsempit sinne!

      Like

Leave a Reply to Tiia Cancel reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: